Mitäpä muutakaan, aavistelin ettei Janen virtsatulehdus ole parantunut ja tilasin sille ajan toiselle eläinlääkärille, jolla on antaa antibiootit piikkinä. Koska Montin silmät oli vuotaneet meille tulosta asti + se on aivastellut, ajattelin ottaa senkin mukaani. Oletin, että Monti olisi vilustunut 18h matkalla meille ja sairastaisi tavallista nuhaa.

1316688328_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaan sitten Wäinö aloitti aivastelun ja aivasti yön läpeensä, joten päädyin ottamaan Wäinön el.lääkärille. Sillä oli yllätyksekseni kuumetta 39,8 ja silmät tulehtuneet. Sai antibioottikuurin piikkinä + kipupiikin ja silmätippoja pitäisi antaa. Vasta illemmalla huomasi Wäinön olevan kipeä, se ikiliikkuja oli vain paikoillaan ja aivasteli. Seuraavana päivänä sen silmät alkoi vuotaa. Kipulääkettä sille pitäisi antaa, olen onnistunut siinä tasan kaksi kertaa. Tänään sain annettua silmätipan vain toiseen silmään ; Wäinö taistelee vastaan aivan järjettömästi. Niin tiukkaan sitä en peiton sisään saa, jotta se siellä pysyisi, en vaikka käyttäisi lievää väkivaltaakin. Jos isäntäkään ei onnistu silmätippoja laittamaan, ne sitten jää laittamatta Itku. Muistaakseni el.lääkäri sanoi, että jos tauti pääsee keuhkoihin asti, suurin osa niistä kissoista menehtyy. Vaan en mä pysty Wäinöä viemään el.lääkäriin nukutettavaksi kaksi kertaa päivässä jotta sille voisi antaa silmätipat. Ja mä kun pidin meidän Millaa ongelmallisena hoidettavana mutta on se lastenleikkiä Wäinöön verrattuna. Edes veden antaminen ruiskulla ei Wäinölle onnistu.Mutta eihän Wäinö muutenkaan pysy sylissä sekuntia kauempaa ja silitystilanteista se liukenee alta kahden sekunnin pois.

Koska Wäinön aivastelukin oli ylähengitysteiden tulehdus, olisi Montinkin nuha varmasti samaa sarjaa, joten sekin el.lääkärin pakeille. Koska Montilla ei ollut kuumetta, se ei saanut antibioottikuuria, mut silmiin tuli samat tipat kuin Wäinölläkin. Onneksi el.lääkäri tajusi tutkia Montin korvat, tulehdushan niissä. En olis ikinä osannut epäillä sillä korvatulehdusta, koskei raavi korviaan, ei pudistele päätään, ei ole kuumetta ja ruokahalu on mieletön. Montille ei tuota mitään vaikeuksia laittaa silmä- ja korvatippoja, luojan kiitos. Lentomatka on stressannut Montia, puolustuskyky siellä viileässä rahtitilassa laskenut ja pöpöt päässeet iskemään.

Harvinainen rotu tuo selkirk rex yhä, kun vastaanottoapulainen ei tuntenut rotua ja el.lääkärikin kysyi onko Monti scotish fold straight Silmänisku.

1316688297_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Wäinöhän on kova poika nuolemaan Jippua, Montia ja Inkaa. Nyt se ei sais nuolla Montin kipeitä korvia, muuten jommalle kummalle pitäisi laittaa tötterö päähän - mahdoton ajatus. Wäinö on nyt heikossa hapessa eikä jaksa nuolla yhtään ketään.

1316688394_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jane onkin monimutkaisempi juttu, virtsanäytteenottoa varten se nukutettiin eikä näytteen otosta meinannut silti tulla mitään. Lopulta lautasella oli pieni määrä virtsaa ja yhä kaikki arvot koholla. Antipioottipiikki + kipupiikki niskaan. Nyt el.lääkäri sanoi antavansa kolme piikkiä kahden viikon välein, saa kunnon, pitkän kuurin, josko se auttais tulehduksiin. Ehkä Jane stressaa mein elukkalaumasta ja sairastuu siksi jatkuvasti virtsatulehduksiin. Ei tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin saada Jane asumaan kotiin, jossa se saa asua ainoana elukkana ja jos tulehdukset ei uusi, hyvä niin, jos uusi niin sitten virtsatulehdukset ovat kroonisoituneet ja asialle ei mitään voi. Silloin on lopetuspiikin paikka, ihan turha laittaa sairasta kissaa kiertoonkaan. Ennemmin tai myöhemmin Jane kuitenkin kuolisi, kun sisäelimet ei kestä jatkuvia virtsatulehduksia.

Ensin alkuun Jane pääsee asumaan tyttäreni luo, jolla ei muita eläimiä ole. Toivotaan, että Janen virtsatulehdukset siellä loppuisi, muuten ei tulevaisuus lupaavalta näytä.Tunnetasolla on hirveää luopua Janesta, se on se mun kissa, jolla on sydämessäni suurin tassunjälki. Ehkä suru helpottaa ajan myötä. Vaan tottahan se, ettei se oikein kestä näitä meidän muita elukoita, Monti sai eilen tassusta kun leikkihiiri ajautui liian lähelle Janea. Inkaa Jane ei ole milloinkaan oppinut hyväksymään ja ryntää sen päälle vähä väliä. Jopa Jippu saa tassusta ja Wäinö ei edes uskalla lähestyä Janea, kun tämä sähisee räkä lentäen. Mutta kukapa ei muuttuisi äreäksi jos on vuoden putkeen sairastellut ja joka pissauskerta kirvelee Otsan rypistys. Eikä Jane uskalla vapaasti ollakaan, kun jatkuvasti suuhun lykätään milloin antibioottia, milloin c-vitamiinia, milloin kipulääkettä, primperania, cystofixia, ravintoliuosta- ja tahnaa, useimpia tarttis antaa monta kertaa päivässä...