Onneksi ne haikeuden itkut on jo itketty ja nyt vain iloitsen siitä, että kummatkin koirahauvelit löysi mitä ihanimmat perheet. Ensimmäinen pentue, kaikki oli tavallaan uutta ja miten monta asiaa piti oppia kantapään kautta, niin meikäläistä, mutta loppu hyvin , kaikki hyvin. Miten montaa muuta asiaa sitä mietti, mutta kyllä se tärkein kuitenkin on tieto siitä, että haukut asustaa hyvissä perheissä, joissa niistä oikeasti välitetään ja ne saa ansaitsemansa huomion.

1306309925_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt pitäisi luututa lattiat koiranpissoista Nauru ja saan laittaa mattot lattialle ja parit mattot menee vielä pesuun. Ruokakupit on seilanneet viimeisten 14 viikon aikana paikasta toiseen, nyt nekin palautuu keittiöön omille paikoilleen.

Elämä on muutenkin normalisoitunut, Inka painaa taas ympäri kämppää kuin tuulispää, Janesta on tullut jälleen mun kissa, tulee syliin tassuttelemaan, puskee päätään päätäni vasten ja nukkuu mun vieressä sohvalla ja iltaisin se mönkii viereeni silitettäväksi. Jippu nukkui 9viikkoon ekan yönsä taas mun sängyn vieressä, omalla paikallaan. Milla nyt on oma itsensä koko ajan ollutkin.

Ihanaa pentuaikaa on ollut, rakastuin kissanpentuihin, ne oli just niin ihania kuin kuvittelinkin ja koiranpennuille menetin sydämeni, ei niitä voi kukaan vastustaa. Hirveän taistelun kyllä kävin ajatuksesta jääkö Olli itselle vai ei. Vaaka kun on horoskooppimerkkini, on vaikea tehdä päätöksiä. Vaan ehkä seuraavasta pesueesta jäisi yksi hauvavauva meillekin...