1314172756_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Janen voinnissa tapahtui käänne parempaan suuntaan, kun saatiin virtsatulehdus kunnolla pois päiväjärjestyksestä. Sen koomin ei ole pissaillut minnekkään eikä oksennellut. Janen turkki tuuhentui, nyt se jo pikkaisen näyttää siltä miltä siperialaisen kuuluisi näyttää. Pidemmät peitinkarvat vielä puuttuu, kasvattanee ne takaisin talveksi.

Inka ja Wäinö on mökillä ja Jane viettää laatuaikaa mun kanssani, taidan perua sanani, että kissa tarvitsisi kaveria, Jane selvästi nauttii, kun muut ei ole kotosalla ( mitä Milla nyt on pojan huoneessa ). Jane kehrää ja puskee, tassuttelee, nukkuu vieressäni, kellahtaa syliin, kerjää rapsutuksia. Ei Jane ikinä ole kunnolla hyväksynyt muita kissoja, ei ne nyt tappelekaan, mut Janen tempperamentti kiihtyy nollasra sataan sekunnissa ja sähähtää helposti Inkalle ja Wäinölle. Milla on ainut, kelle Jane ei äksyile.

Toinen syy, ettei Jane niin kovasti reissaa mökillä on punkit. Wäinön turkissa punkit ei pysy kyydissä mukana ja Inkalla on niin mahdottoman tiivis turkki, ei sen pöheikön läpi punkitkaan löydä tietä iholle. Vaikka Janellakin on karvaa ja se on pohjasta tummaa ja sitä on paljon, se on oikea punkinkerääjä, ja punkkeja on vaikea löytää siltä.

Jane painaa ihanasti yli kolme kiloa, hyvä suoritus, kun alimmillaan sen paino oli 2,4kg. Jane ei vain enää syö juurikaan märkäruokaa, vaikka mitä merkkiä/herkkua tarjoaisi. Eläinlääkärin mielestä nappularuokavalio lisää virtsatulehduksen määrää. Kaikki markettien nappulamerkit olen hylännyt aikapäiviä sitten, vaikka kyllä kissat niitäkin söisi. Olen yrittänyt valita niitä nappuloita, joissa rasvaprosentti olisi mahdollisimman korkea, likellä 20 % tai joskus löytyy laatuja, jotka on ylikin 20%.