Eilen se suuri päivää koitti ; Inka on nyt 4 pienokaisen äiti !

Vaikken ole aiemmin nähnyt/kokenut kuin yhden kissan synnytyksen, Inkan merkit oli selvät.
Ensin se oksensi ja sai hikan, pysytteli vierelläni ja kehräs koko ajan + tärisi.
Tein sille sohvalle petin, vaikka olin jokseenkin varma, ettei se siihen suostu synnyttämään.

Välillä Inka hyppelikin sohvan taakse jäävään tyhjään kulmaukseen, piti siirtää sohva, en halunnut sen synnyttävän sinne yksikseen.

Seuraavaksi Inka kaivautui tunneliin ;

Otin sen sieltäkin pois. Seuraava yritys oli mökiä sinisen petityynyn sisään.
Lopulta Inka oli synnyttää ensimmäisen pennun hiekka-astialle ( siinä on katto ), kyhäsin äkkiä majan sille ja sen se kelpuutti synnytyspaikaksi.

Inka alkoi läähättää puolen päivän jälkeen, niin mun tuuria, että ensimmäinen pentu päätti syntyä jalat edellä ( tai häntä sieltä ensin näkyi ). Kalvopussi oli jo rikki, en tiennyt, miten kauan pentu selviää synnytyskanavassa kalvot rikkoontuneena ja Inka ei tuntunut saavan sitä ulos.

14.05 eka poika oli maailmassa. Inka tajus nuolla pentuja heti, söi kalvot ja kaikkien istukat. Jane ei aikanaan purrut yhtään napanuoraa poikki eikä syönyt yhtään istukkaa.
Pieni epätoivo valtasi mielen, kun eka ei osannut imeä nisää. Sitten napanuoran veri oli tuhrannut pennun vatsan ja näytti siltä kuin sen keuhkotkin olis täynnä verta - no onneks se oli vain karvojen pinnalla se veri.
Tasan kaksi tuntia meni ennenkuin eka oppi imemään, sen jälkeen ei mitään ongelmaa ole ollutkaan.

Tässä kuvassa näkyy jo kolmaskin pentu syntyneen. Toka syntyi 14.30 ja kolmas 15.45.
Siinä vaiheessa olin ihan ymmälläni onko ne tyttöjä vai poikia, kun luulin tabbykuvioista ensin kilppariksi ja kilpparithan on (lähes) aina tyttöjä ja samanlaiset värkit oli kahdella muullakin, mut kun ne silti vaikutti pojilta .

Sit hoksasin, ettei se olekaan kilppari vaan tabby ja näinollen kaikki kolme ekaa pentua oli poikia.
Neljäs syntyi 17.28 ja siitä näki heti että se oli tyttö, oli niiden sukupuolien määrittely sit jo helppoa, kun oli sekä poika että tyttö verrattavana.

Inka lähätti neljännen jälkeen siihen malliin, et epäilin viidennenkin syntyvän. Mut niinhän Jippukin läähätti pitkään synnytyksen jälkeen, joten se kuului asiaan.
Neljännen synnyttyä Inka innostui puremaan napanuoraa poikki ja pentu oli vielä sikiöpussissa. Puhkaisin kalvon, kosken tiennyt kuinka kauan pentu siellä voi olla, vaan hätäkös sillä olis ollut, sikiöpussissahan se om viettänyt viimeiset 2kk:tta.

Siinä neljäs pentu, ikää pari minuuttia.

Seitsemään asti istuin lattialla ja tutkailin syntyykö se viides vai ei, sit kömmin sänkyyn huilimaan. Otti se päivä koville, jännittämistä ja 7h lattialla istumista, kaikki lihakseni oli ihan lukossa.

Yhdeksän aikaan siirsin emon ja pennut pentulaatikkoon ja tarjosin Inkalle ruokaa, jonka se ahmi. Illan mittaan tarjosin vielä kaksi muutakin kertaa sille ruokaa ja kaikki kelpas. Kun laatikko on reilun kokoinen, siirsin ruoka- ja vesikipot laatikkoon ja vein vielä neljännen kerran ruokaa Inkalle, yötä varten, mut se söi nekin heti .

Yöksi suljin olkkarin ovet ja Inka jäi pentujen kanssa. 5:ltä kävin antamassa ruokaa, mies antoi lisää 6:lta ja 7:ltä Inka taas maukui oven takana. Lisää ruokaa ja jätin ovet auki, ei se näytä Inkaa häiritsevän, että muut hyörii ympärillä = muut elukat nukkuu ja mä naputtelen koneella.
Kaikki ( paitsi Milla ) kävi jo illalla tuoksuttelemassa uusia tulokkaita. Inka ei ole toisista kissoista moksiskaan, kun Jane puolestaan ajoi kaikki olkkarista ulos sähäkästi, eikä päästänyt muita mielellään pentujensa lähelle vielä 2kk:den iässäkään.

Tasakokoinen pentue oli; eka sininen painoi 100g, toka tabby 103g, kolmas musta 108g ja neljäs tyttö 114g. Musta tuntuu, että tyttö on mustasavu, mut varma en näistä ole. Kysyn viisammilta neuvoa.

Aamulla punnitsin pienokaiset, kaikille oli painoa tullut lisää ( sininen 13g, tabby 17g, musta 16g ja tyttö 3g )